heppa kirjoitti:Koulutus alkaa aitauksessa ilmaa naruja ja riimuja. Ensimmaiseen rituaaliin tarvitsee vain tuolin. Siina istutaan ja luetaan kirjaa kunnes hevonen tulee uteliaaksi.
Myohemmin lisaa.
Tästä tuli elävästi mieleeni eräs tapahtuma kun tein ensituttavuutta luontaiseen hevostaitoon.
Kun sain käsiini ensimmäistä kertaa Parellien ykköstason dvdboksin niin tietenkin innoissani sitä aloin seuraamaan. Ohjelma tuntui varsin mekaaniselta ja helpolta oppia (tätä aikaisemmin ei ollut minulla kokemusta LH:sta). Ensimmäinen tehtävä tässäkin oli mennä hevosen tarhaan ja istua siellä 30 minuuttia. Hevoseen ei saanut itse koskea tuona aikana eikä katsella kyttäämällä eli vaikka lueskella kirjaa se aika.
Ajattelin, että no aloitetaan nyt sitten ihan alusta vaikka tehtävä tuntuikin itsestäänselvyydeltä ja lasten leikiltä.
Niin kuten hevosten kanssa yleensäkkin käy, kävi nytkin; ongelmat tulevat odottamattomalta suunnalta ja tapahtuu jotain jota et olisi voinut kuvitellakkaan tapahtuvan. Tuo ensimmäinen 'askel' koko parelli ohjelmassa on itseltäni vieläkin suorittamatta (en muutenkaan orjallisesti ole seurannut). Se on luultavasti myös kaikkein vaikein askel itselleni.
Mitä sitten kävi.
Oli kevät tai syystalvea, loskakeli. Otin AIV kanisterin matkaan sekä kirjan ja menin istumaan tarhaan noin 150m päähän hevosista jotka olivat toisessa päässä syömässä. Ajatuksena, että kaippa tässä sen puolituntia just ja just tarkenee.
Muutaman minuutin kuluttua osa hevosista olikin kerääntynyt jo katselemaan, että mitäs hittoa täällä tapahtuu.
Tästä muutama minuutti lisää oli kirjani jo täynnä hevosen kuolaa ja totesin, ettei lukemisesta tule mitään.
noin 10 minuutin jälkeen piponi oli erään hevosen suussa leikkukaluja ja toinen tuntui havittelevan myös sitä häneltä pois.
15 minuutin kuluttua eräs hevosistamme alkoi tunkea takapuoltaan niskaani. Tähänkään kun en mitenkään reagoinut (KUN EI SAANUT, suuri guru oli kieltänyt) päätti parivuotias tytteli sitten kiertää etupuolelleni ja peruutti kylmän rauhallisesti syliini.
Tässä vaiheessa jouduin tekemään valinnan joko istua loppuaika pää hevosen ahterissa tai poistua paikalta ja tunnustaa, että on vain kertakaikkiaan liian haastavaa istua puoli tuntia hevosten keskellä.

Tämän jälkeen opin kyseenalaistamaan kaikki 'gurujen' opit ja pureskelemaan ne ensin itse ennenkuin sokeasti suoraan luotan ja toimin niiden mukaan. Neuvo on ehkä toimiva aroille lämminverisille/täykkäreille jne. mutta utelias suokkilauma saattaa olla jotain mitä ei edes herra Parelli osannut ottaa huomioon.